Tänään tuli sitten laser-pyssyllä silmään, kuten jo aikaisemmin syystalvella kirjoitinkin. Mulle ammuttiin kaksi reikää kummankin silmän värikalvolle (l. iiris).

Glaukooman (vanha nimitys on viherkaihi) hoito keskittyy silmänpaineen alentamiseen ja pyrkii ennaltaehkäisemään glaukooman syntymistä vanhemmalla iällä.

Hoito oli kivuton mutta hieman epämiellyttävä.

Sarveiskalvolle laitettiin kiinni linssi, jonka avulla silmälääkäri pystyi kohdistamaan säteen oikeaan kohtaan. Tämän jälkeen lääkäri alkoi ampumaan lasersäteitä silmään. Laukaisukertoja oikean silmään en laskenut mutta vasempaan silmään hän ampui 13-14 kertaan.

Jokainen laukaisu nipisti silmässä hieman ja kuului sellainen ’naps’-ääni. Vähän samanlainen ääni kun heittelisi raakoja kananmunia asfaltille. Ei tehnyt kipeää.

Se oli outoa kun toisinaan näin sen lasersäteen lääkärin kohdistaessa sitä uuteen paikkaan. Kyllä, se säde on todellakin punainen kuten scifi-elokuvissa.

Kuitenkin yli kymmenen ampumiskerran jälkeen se ei enää tuntunutkaan mukavalta. Silmä tuntui aralta ja silmässä oli outo tunne. Ihan kuin se olisi kasvanut ja pyrkisi ulos päästä. Sitä tunnetta on vaikea kuvata. Kuitenkin tämä tunne meni nopeasti ohi.

Jälkimmäisen silmän käsittelyn loppupuolella mua alkoi heikottamaan (oksettamaan ja pyörryttämään) sekä hiki alkoi nousemaan pintaan. Onneksi myös toinenkin silmä saatiin käsiteltyä loppuun asti.

Tämän päivän olenkin ollut mykiö pienennettynä mutta kuitenkin olin töissä vaikka silmälääkäri tarjosi sairaslomaa. Töissä pyrin vain välttämään katsekontakteja jotta mua ei luultaisi narkkariksi.

Olin torstaina silmäpoliklinikalla Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Seuraavalla kerralla tulee sitten laseria silmään.

Lapsuudenkaverini, kuka juuri väitteli itsensä tohtoriksi ja erikoistuu silmälääkäriksi, kertoi, että mitä toi ’laseria silmään’ oikeasti tarkoittaa.

”Suunniteltu LIT (LaserIridoTomia) -toimenpide pienentää glaukooman riskiä entisestään, koska se yleensä vähentää irispigmentin pölähtelyä ja siten riskiä paineen nousulle. Toimenpide on rutiininomainen, olen itse tehnyt niitä kymmeniä.

Leikkaukseksi sitä ei yleensä kutsuta vaikka siinä ’leikataankin’ <1mm kudosta valoenergialla: toimenpide tapahtuu tavallisen tutkimusmikroskoopin kaltaisessa laitteessa eikä se vaadi leikkaussaliolosuhteita. Puudutustippa tarvitaan siksi, että kontaktilinssi ottaa kiinni silmän pintaan samaan tapaan kuin painemittari. Itse laserointi ei yleensä tunnu miltään, mutta siinä kuuluu/tuntuu eräänlaisia "napsahduksia". Komplikaatiot ovat hyvin harvinaisia, yleisin on tilapäinen silmänpaineen nousu, jonka vuoksi yleensä annetaan painetippa ennaltaehkäisevästi.”

Itse tunnen glaukooman paremmin termillä viherkaihi – vaikka siinä ei oikeasti ole mitään vihreää.

Nimi kansankielellä nykyään on ”silmänpainetauti”. Viherkaihi on lähinnä vanhan kansan tuntema termi (josta me asiantuntijat haluaisimme päästä eroon, koska potilaat sekoittaa niin helposti harmaakaihiin, joka on olennaisesti eri ja erilainen sairaus).

Töitä näyttäisi olevan niin paljon kuin vain jaksaa tehdä. Tälläkin hetkellä teen töitä vaikka ilta on jo pitkällä. Töiden lisäksi pitäisi jaksaa tehdä vain opiskelutehtäviäkin. Ei taatusti ole tekemisen puutetta.Odottelen vain helmikuun loppupuolella olevaa Thaimaan matkaa. Silloin voin pitää nämä ylityöt vapaina ja olla muutaman viikon lämpimässä.

Tänään tuli aamulla (klo 07:45) sitten 32 v. mittariin. Synttärit menevät rauhallisesti silmätippoja ja -rasvaa käyttäen.

Tulehtunut silmä on aika rajun näköinen.

Noniin, nyt on sitten flunssan jälkitautina silmätulehdus vasemmassa silmässä. On aina rajun punainen.

Huomenna 32 v. synttärit.

Tuon edellisen postaukseni jälkeen löysin Kauko-pappani (äidin isä) minusta kirjoittaman vihkon.

Vihkon ensimmäisellä sisälehdellä lukee:

Kauko-pappa kirjoittanut Tommin sattumuksia ja juttuja.

Ajattelin julkaista nuo papan kirjoittamat jutut tänne blogiini.

Laitan jutut ”Kauko-papan kirjoituksia” kategorian alle sekä päivään ne kirjoituspäivän mukaisesti.

Tarkoituksenani on säilyttää kirjoitusasu sellaisenaan. En mitenkään halua muokata kirjoituksen sisältöä. Ainoastaan korjaan mahdolliset sanojen kirjoitusvirheet. En halua koskea kielioppiin. Ehkä näin pystyn parhaiten tallentamaan ja toistamaan 1970 -luvun loppupuolen sekä 1900 -luvun eläneen pappani kirjoitustyyliä.

Nyt jälkeenpäin kyllä arvostan todella paljon, että pappani on ’blogittanut’ tekemisiäni ja sanomisiani. Olen siitä todella kiitollinen.

Ikävää että pappani on ollut kuolleena jo n. 26 vuotta enkä oppinut häntä oikein ikinä tuntemaan.

Siitä on nyt kohta kuukauden verran kun kirjoittelin blogiin jotakin uutta. Tuntuu siltä että ei tässä kuukauden aikana ole mitään erikoista tapahtunut josta tänne kannattaisi kirjoittaa.
Käyn Turussa esimieskursseilla sekä opiskelen Turun ammattikorkeakoulussa muutamalla kurssilla. Käyn keskiviikkoiltaisin ’Business English Communication’ kurssilla ja miten töiltäni ehdin niin ’Viestinnän perusteet’ kurssilla.

Odottelen että Henna ehtisi tehdä loppuun kehittämänsä kuvan tuohon blogin ’Header’-osioon. Hänellä on aivan loistava kuvaidea työnalla. Luonnosten perusteella siitä tulee hieno.

Syksy on tullut myös Saloon. Kesäiset, 20 asteet, lämpimät kelit näyttäisivät olevan ohi.

Viikon päästä onkin sitten mun synttärit.

Edelleen kamala flunssa. Olen kyllä jo itselleni luvannut, että huomenna pitäisi mennä töihin. Katsotaan nyt sitten että millainen olo on huomenna. Pelkään, että jos menen töihin, niin tartutan flunssan myös muihinkin.

Nyt olen ollut tämän ja eilisen kotona. Mun piti huilata ja mun piti katsoa muutama DVD-elokuva joita ei ole tähän mennessä tullut katsottua. Aloitin katsomaan Das Boot -sukellusvene-elokuvaa.

Eihän siitä mitään tullut. Töitähän mun tuli tehtyä melkein koko päivä. En vain, yksinkertaisesti, malttanut olla pois sähköpostin ääreltä kun oli (mukamas) paljon töitä tehtävänä ja kiireellisiä asioita hoidettavana.

Tänään alkaa Turun ammattikorkeakoulun Täydennyskoulutuskeskuksessa ’Kehity esimiestyössä’-kurssi jonne mäkin olen ilmoittanut. Kurssi kestää ensi kevääseen asti. Kun kurssi ei ole mikään ohut pintaraapaisu laajuudensa suhteen, niin mulla on suuret odotukset kurssista. Esimies lupasi että työnantaja maksaa kurssin.

Kamala flunssa tuli perjantai-lauantai välisenä yönä. Kuumetta ei ole mutta räkää valuu.

Huomenna olisi hammaslääkäri. Pitää kai heti aamusta perua se. Enpä usko että töihinkään viitsii lähteä muita tartuttelemaan.

Työnantajani maksaa uudet linssit kerran kahdessa vuodessa. Tänään sain lopultakin uudet rillit.

Edelliset silmälasit olivatkin olleet jo yli kolme vuotta. Itse lasien voimakkuuksiin ei ole tullut yhtään muutoksia pitkään aikaan. Nämä uudet lasit taitavatkin olla jo kolmannet silmälasit täysin samoilla voimakkuuksilla.

Ostin silmälasit Salon Instrumentariumista. Aikaisemmin en olekaan ollut ”Instrun” asiakas. Täytyy todellakin sanoa, että asiakaspalvelun oli todella ykkösluokkaa eikä hinnatkaan olleet mitään ”ryöstöhintoja”. Jäi kyllä hyvä fiilis ostokokemuksesta.

Seuraavaksi vaihtuu sitten hiustyyli. Mutta palataan siihen myöhemmin.