Tänään tuli sitten laser-pyssyllä silmään, kuten jo aikaisemmin syystalvella kirjoitinkin. Mulle ammuttiin kaksi reikää kummankin silmän värikalvolle (l. iiris).

Glaukooman (vanha nimitys on viherkaihi) hoito keskittyy silmänpaineen alentamiseen ja pyrkii ennaltaehkäisemään glaukooman syntymistä vanhemmalla iällä.

Hoito oli kivuton mutta hieman epämiellyttävä.

Sarveiskalvolle laitettiin kiinni linssi, jonka avulla silmälääkäri pystyi kohdistamaan säteen oikeaan kohtaan. Tämän jälkeen lääkäri alkoi ampumaan lasersäteitä silmään. Laukaisukertoja oikean silmään en laskenut mutta vasempaan silmään hän ampui 13-14 kertaan.

Jokainen laukaisu nipisti silmässä hieman ja kuului sellainen ’naps’-ääni. Vähän samanlainen ääni kun heittelisi raakoja kananmunia asfaltille. Ei tehnyt kipeää.

Se oli outoa kun toisinaan näin sen lasersäteen lääkärin kohdistaessa sitä uuteen paikkaan. Kyllä, se säde on todellakin punainen kuten scifi-elokuvissa.

Kuitenkin yli kymmenen ampumiskerran jälkeen se ei enää tuntunutkaan mukavalta. Silmä tuntui aralta ja silmässä oli outo tunne. Ihan kuin se olisi kasvanut ja pyrkisi ulos päästä. Sitä tunnetta on vaikea kuvata. Kuitenkin tämä tunne meni nopeasti ohi.

Jälkimmäisen silmän käsittelyn loppupuolella mua alkoi heikottamaan (oksettamaan ja pyörryttämään) sekä hiki alkoi nousemaan pintaan. Onneksi myös toinenkin silmä saatiin käsiteltyä loppuun asti.

Tämän päivän olenkin ollut mykiö pienennettynä mutta kuitenkin olin töissä vaikka silmälääkäri tarjosi sairaslomaa. Töissä pyrin vain välttämään katsekontakteja jotta mua ei luultaisi narkkariksi.