Kaikki kirjoittajan Tommi artikkelit

Tietoja Tommi

Ajatuksen virtaa vuosien varrelta. Ei aina niin poliittisen korrektisti kirjoitettuna.

Silmäpoliknikalla

Tommi

Olin torstaina silmäpoliklinikalla Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Seuraavalla kerralla tulee sitten laseria silmään.

silmä.

Lapsuudenkaverini, kuka juuri väitteli itsensä tohtoriksi ja erikoistuu silmälääkäriksi, kertoi, että mitä toi ’laseria silmään’ oikeasti tarkoittaa.

”Suunniteltu LIT (LaserIridoTomia) -toimenpide pienentää glaukooman riskiä entisestään, koska se yleensä vähentää irispigmentin pölähtelyä ja siten riskiä paineen nousulle. Toimenpide on rutiininomainen, olen itse tehnyt niitä kymmeniä.

Leikkaukseksi sitä ei yleensä kutsuta vaikka siinä ’leikataankin’ <1mm kudosta valoenergialla: toimenpide tapahtuu tavallisen tutkimusmikroskoopin kaltaisessa laitteessa eikä se vaadi leikkaussaliolosuhteita. Puudutustippa tarvitaan siksi, että kontaktilinssi ottaa kiinni silmän pintaan samaan tapaan kuin painemittari. Itse laserointi ei yleensä tunnu miltään, mutta siinä kuuluu/tuntuu eräänlaisia "napsahduksia". Komplikaatiot ovat hyvin harvinaisia, yleisin on tilapäinen silmänpaineen nousu, jonka vuoksi yleensä annetaan painetippa ennaltaehkäisevästi.”

Itse tunnen glaukooman paremmin termillä viherkaihi – vaikka siinä ei oikeasti ole mitään vihreää.

Nimi kansankielellä nykyään on ”silmänpainetauti”. Viherkaihi on lähinnä vanhan kansan tuntema termi (josta me asiantuntijat haluaisimme päästä eroon, koska potilaat sekoittaa niin helposti harmaakaihiin, joka on olennaisesti eri ja erilainen sairaus).

“Minä menen ensin..”

Yleinen

Otsikko kuvaa hyvin tämän päivän käyttäytymistä ja asenteita salolaisessa liikenteessä.

Esimerkkinä muutama tapausta lähiajoilta:

  1. Ajelin viime perjantaiaamuna töihin klo 08 aikoihin.

    Halikon kirkolta päin tuli vanha miespuolinen henkilö punaisella Opel Vectrallaan. Hän liittyi Halikon keskustan liikenneympyröihin ”vanhan miehen oikeudella” jolloin jo liikenneympyrässä olleet autoilijat joutuivat väistämään häntä.

    Tämä vanha mies jatkoi matkaansa ajaen nenä kiinni tuulilasissa ja ajovauhtia hänellä oli enintään 30 km/h. Tällä tavoin hän vielä tukki liikenteen kun meitä työmatkalaisia oli enemmänkin tuohon aikaan liikkeellä.

  2. Ikävä kyllä nykypäivänä, varsinkaan Salossa, ei muisteta tätä pientä sääntöä:”Oikealta tulijaa väistetään tasa-arvoisessa risteyksessä”. Myös isojen kauppakeskusten parkkipaikat, kuten Citymarket ja Halikon Prisma, luokitellaan tämän säännön alaisiksi.

    Ainakin autokoulussa minun on opetettu, että kenelläkään ei ole parkkipaikka-alueella etuajo-oikeutta. Olenko saanut ihan väärää informaatiota?Jos olisin halunnut olla röyhkeä, niin tänäänkin olisin saanut aikaiseksi ikävän tilanteen ja ikävän naarmun sinisen Mersun oikeanpuoleiseen kylkeen.

Tässä oli vain muutama esimerkki salolaisesta liikennekulttuurista. Mutta eipä tässä vielä kaikki.

Tämän jälkeen, kun näitä vasemmalta tulijoita on pitänyt ensin väistää, niin kiitokseksi saa ”yhden sormen heilutusta”.

Tämä toimintatapa kuvaa hyvin salolaista liikennekäyttäytymistä: ”Minulla on kallis Mersu. Mitä kaliimpi on minun Mersuni, sitä kusipäisempi saan liikenteessä olla. Minä menen ensin.”

Kiitos Juice!

Yleinen

Juice, oikealta nimeltään Pauli Matti Juhani Leskinen, kuoli 24.11.2006.

Mun on siitä lähtien tehnyt mieli kirjoittaa blogiini Juicen kuolemasta jotakin. En vain nyt osaa pukea ajatuksiani sanoiksi.

Katu täytyy askelista
elämä on kuolemista
pane käsi käteen ollaan hiljaa
…

Linkki Ilkka Mattilan Helsingin Sanomissa julkaisema muistokirjoitukseen.

Postcrossing

Postcrossing

Postcrossing.com

Viime viikolla Postin asiakaslehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli koskien Postcrossing -harrastusta.

Postcrossingin yksinkertaisena ideana on, että rekisteröidyt Postcrossing -webbisivulle ja annat itsestäsi muutamia perustietoja sekä postitusosoitteen. Tämän jälkeen voit ottaa webbisivulta yksi-viisi kappaletta muiden Postcrossing -harrastajien postitusosoitteita. Lähetät heille postikortin, jossa on viestinä vähintään järjestelmän antaman osoitteen lisäksi myös ’Postcard ID’.

Kun vastaanottaja saa korttisi, niin hän kirjautuu Postcrossing -webbisivulle ja ilmoittaa lähettämästäsi kortista ’Postcard ID’. Näin järjestelmä tietää, että kuka lähetti ja kuka vastaanotti kortin. Nämä tiedot näkyvät omassa Postcrossing -profiilissasi. Näet myös, että kuinka monta kilometriä lähettämäsi kortit ovat yhteensä matkustaneet.
Itse lähetin ensimmäiset viisi postikorttia tämän viikon maanantaina.

Lähetin kaksi korttia USA:han, yhden kortin Japaniin, yhden Saksaan ja yhden Itävältaan. Tänään sain Postcrossing -webbisivulta tiedon, että Itävaltaan lähettämäni kortti on saapunut perille, kun vastaanottaja oli kirjannut kortissa olleen ’Postcard ID’:n järjestelmään. Tästä mä sain vahvistuksen sähköpostiviestitse Postcrossing -webbisivulta.
Edullinen harrastus lähettää ja saada postikortteja ympäri maapalloa.

Linkki Postia Sinulle -lehteen. Artikkeli alkaa sivulta 26.

Pakko painaa pitkää päivää

Tommi

Töitä näyttäisi olevan niin paljon kuin vain jaksaa tehdä. Tälläkin hetkellä teen töitä vaikka ilta on jo pitkällä. Töiden lisäksi pitäisi jaksaa tehdä vain opiskelutehtäviäkin. Ei taatusti ole tekemisen puutetta.Odottelen vain helmikuun loppupuolella olevaa Thaimaan matkaa. Silloin voin pitää nämä ylityöt vapaina ja olla muutaman viikon lämpimässä.

“Läpi repaleisen lokakuun…”

Talvi, Viihteellä

Marraskuun loppu. Se on hieman yli 4 viikkoa vielä aikaa jouluun. Viiden viikon päästä joulu alkaakin jo olemaan ohi – taas vuodeksi.

Edellisessä postauksessa mainitsemani WordPressin päivitys uusimpaan versioon meni kivuttomasti kun vain luin asennus/päivitysohjeet läpi. Ei niitä dokumentteja ihan turhaan sinne kirjoiteta.

Opiskeluissa painitaan viimeisten työtehtävien kanssa. Opiskelen tässä töiden oheessa muutamilla kursseilla. Opiskelen englantia, viestintää ja esimiestaitoja vaikka töissäkin olisi kyllä taatusti tekemistä kokopäiväksi – joka päivä.

Eilen soittivat Saksasta. En saanut uusia työtehtäviä joita varten kävin Ulmissa haastattelussa lokakuun puolen välin aikoihin.

Työnantaja painotti kolmea asiaa:

  1. yhteistyö, kommunikointitaidot ja asioiden ’manageeraustaidot’.
  2. Työkalu- ja prosessiosaaminen.
  3. Käsiteltävien asioiden sisällöntuntemus ja aikaisemmat työtehtävät sisällönhallintaan liittyvissä asioissa.

Kahdesta ensimmäisestä painopisteestä he olivat täysin varmoja ja olisin ollut riittävän hyvä kandidaatti. Olivat kuulemma erittäin tyytyväisiä mun tietotaidoista mutta kolmannesta he eivät olleet riittävän vakuuttuneita. Sanoivat kuitenkin, että heillä ei ole tällä hetkellä ”kiikarissa ”ketään parempaakaan kandidaattia mutta he tarvitsevat henkilön kenellä on kokemusta sisältöön liittyvistä asioista. Tulipahan käytyä Saksassa.

Oikeastaan tämä vastoinkäyminen ei mua masenna. Päinvastoin. Mun nykyinen esimies on hieman alustavasti lupaillut uusia haasteita mun nykyisiin työtehtäviin sekä opin tuntemaan uusia ihmisiä Saksasta ja Tanskasta. Saksassa käyntini jälkeen he ovat jopa olleet yhteyksissä muissa asioissa pyytäen multa apua asioiden tehokkaassa eteenpäin viemisessä. Olen tulkinnut tämän että ongelmana ei ainakaan olisi uskottavuuden puute taikka yhteistyökyvyttömyys.

Viime perjantaina piti mennä PMMP:n keikalle Giggling Marliniin Turkuun. Ei tullut sitten viime tipassa mentyä. Jälkeenpäin sain kuulla, että onneksi en mennyt. Giggling Marlinissa oli ollut niin paljon porukkaa, että happi oli ravintolasta loppunut.

Huomenna olisi samassa mestassa Neljä Ruusua keikalla. Hieman arveluttaisi lähteä niitä katsomaan jos ilmastointi ei tuossa mestassa oikein toimi.

Sunnuntaina käytiin Tuomaksen kanssa Turussa elokuvissa katsomassa ’Yli aidan’.
Yli aidan.

Mun mielestä elokuvassa oli liian paljon pelkästään aikuisille suunnattuja vitsejä. Musta tuntui, että mua nauratti enemmän kuin Tuomasta. Hauska elokuva. Kannattaa katsoa.

Kävin toissa viikonloppuna Hämeenlinnassa äidille asentamassa Skypen. Nyt hän on kuulemma sitä käytellyt useastikin – kun muutamilla kavereillaankin on kuulemma Skype asennettuna.

Kaikkea pientä.

IT, Opiskelu, Talvi, Viihteellä

Onkin kulunut jo muutama viikko edellisestä postauksestani. Eipä tässä ole mitään ihmeellistä tapahtunut.

Sää:

Talvi tuli Saloonkin. Nyt on ollut melkein viikon verran pakkasta ja lumi maassa. Muutamaan kertaan on tarvinut tehdä jo lumityötkin.

Bileet:

Perjantaina oli työnantajan järjestämät pikkujoulut/Halloween-bileet Turussa. Harmi kun en huomannut ottaa kameraa mukaan.
Mentiin Passatilla Turkuun, käytiin bileissä ja oltiin Ilonan kanssa yötä Hamburger Börssissä. Oli kyllä onnistuneet bileet. Mukavaa oli.

WordPress:

Huomasin että WordPressistä onkin julkaistu uusi, 2.0.5., versio muutamia päiviä sitten. Tämä blogisofta pitäisi kai sitten myös päivitellä.

Opiskelu:

Tässä viime päivinä olen taas yrittänyt ryhdistäytyä ja saada opintoihini liittyviä tehtäviä tehtyä. Nyt on työn alla ’Viestinnän perusteet’ -kurssin tehtävät.

Muutama päivä Saksassa

Matkalla

Kävinpä alkuviikosta Saksassa; Stuttgardissa ja Ulmissa.

Lensin ensin Turusta Helsinkiin ja Helsingistä Stuttgardiin.

Helsinki – Stuttgard -välinen lento oli Finncomm Airlinesin operoima. Yritys tekee läheistä yhteistyötä Finnairin kanssa ja operoivat pääsääntöisesti Suomen sisällä. Koneena oli todella hieno suihkari.

Embraer 145LU

Penkkien päällysteet olivat (keino)nahkaa ja muotoilu oli todella miellyttävä. Penkki oli sellainen kuppimainen jossa oli mukavampi istua kuin Finnairin penkeillä.

Mulla on huonoja kokemuksia noista pienemmistä koneista – varsinkin laskeutumisvaiheesta. Pelkäsinkin, että laskeutumisesta tulisi taas epämiellyttävää. Päinvastoin. Laskeutuminen meni paljon miellyttävämmin ja tasaisemmin kuin mitä isommalla Airbusilla.

Stuttgardin lentokentältä nappasin taksin ja ajettiin Ulmiin. Sekin oli oma shownsa.

Stuttgardin ja Ulmin välimatka on n. 90 km mutta onneksi melkein koko matka on autobaanaa (”Autobahn”). Autobaanalla saa monissa paikoissa ajaa niin kovaa kuin autosta vain lähtee. Silti takapuskurissa on roikkumassa joku kallis Mersu, BMW tai Audi.

Taksikuski ei puhunut englantia oikeastaan yhtään ja mä en osaa puhua saksaa kuin muutaman hävyttömän lausahduksen. Mulla oli hotellin osoite paperilla jonka näytin kuskille. Sitten lähdettiin liikkeelle.

Jonkun aikaa ajettuamme autobaanalla alkoi tapahtumaan.

Joku Skoda-kuski jäi roikkumaan taksin vasemman takakulman kohdalle jolloin taksikuski ei voinut vaihtaa kaistaa. Taskikuski alkoi kiroamaan Skoda-kuskia persereiäksi (saksaksi) sekä nimitteli häntä hulluksi (englanniksi).

Kun Skoda meni ohi, niin taksikuski heristeli nyrkkiään, vilkutteli kaukovaloja ja painoi torvea. Aika temperamenttinen tyyppi. Onneksi Suomessa taksikuskit ovat hieman rauhallisempia.

Tämän jälkeen, kun saavuttiin Ulmiin, niin taksikuskin GPS-laitteesta ei löytynyt oikeaa paikannimeä saati katuosoitetta.

Paikka, johon menin, on Neu-Ulm.

Taksikuljettaja yritti kerta toisensa jälkeen kirjoittaa GPS:ään paikaksi: Neu_Ulm – mutta ei onnistunut.

Kun sain hänet tajuamaan, että hänen pitää laittaa väliviiva eikä alaviivaa, niin johan hotellikin löytyi. Kuski oli silminnähden iloinen kun autoin häntä löytämään oikean osoitteen – kertomalla että ”laita siihen alaviiva”. Eihän hän sitä englanniksi ymmärtänyt vaan mun piti näyttää se sormella hänen GPS-laitteestaan. Kun oltiin hotellilla niin taksikuski hyvästeli mut oikein kädestä pitäen sekä toivotti onnistunutta Saksassa oleskeluaikaa.

Seuraavana päivänä, kun lähdin Ulmista taas taksilla Stuttgardiin, niin sain kuskiksi jonkinlaisen Schumacherin. Meillä oli alla hieno Mersu ja autobaanalla oli useasti vauhtia 160 – 180 km/h – mitä sivusilmällä katsoin. Tuollainen 180km/h vauhti on kyllä jo aikamoista menoa. Ei se pahalta sellaisessa isossa Mersussa tuntunut.

Muutaman päivän aikana tuli ajeltua taksilla 400 EUR edestä.

Mukava oli työmatka. Toivottavasti on myös onnistunutkin. Matkan tulokset kuullaan n. kuukauden kuluttua.

Stuttgardissa voisi käydä toisenkin kerran jopa hieman enemmän ajan kanssa. Ilmasta katsottuna se näytti kauniilta kaupungilta.

Takka toimii

Yleinen

Alkukesästä tuli ostettua Tulikiven takka. Tuli yhtenä päivänä kannettua n. 1400 kg takkakiviä sisälle odottamaan asennusta.

Juhannuksen jälkeen Tulikiven takkamestari asensi takan paikalleen. Hieman alle päivän urakka se oli.

Nyt on viikon verran takkaa lämmitetty pienellä puumäärällä. Tänään siinä voi polttaa vasta ensimmäisen kerran tavallisen puumäärän.

Täytyy sanoa että hyvin puut takassa syttyvät ja palavat. Voin sanoa että olen tyytyväinen ostokseeni.

Talvi sen vielä näyttää että miten takka onnistuu kämppää lämmittämään.