Aikaisemmin kirjoittelinkin, että kävin Salon kansalaisopistolla sukututkimuksen peruskurssin. Kurssista sain kipinän alkaa selvittämään äitini biologista sukua.
Äitini on adoptoitu Savonlinnasta Hämeenlinnaan 1950-luvun puolen välin aikoihin. Samalla myös hänen etunimeään on hieman muutettu. Adoption jälkeen äitini biologiselle äidille oli jokin tuntematon taho, jostakin tuntemattomasta syystä kertonut, että hänen tyttärensä oli kuollut suolistosairauteen.
Viime viikon perjantaina onnistuin muutaman mutkan kautta löytämään äitini biologisen äidin.
Aloitin tutkimuksen Salon maistraatista. Sain sieltä äitini molemmista vanhemmista otteet väestötietojärjestelmästä, joista käy ilmi biologisten vanhempien nimet, syntymäajat, heidän lapset sekä mm. asuinpaikat. Otteiden perusteella molemmat vanhemmat asuvat Ruotsissa.
Salon maistraatin asiakaspalvelija oli todella ihana asiakaspalvelija. Hän opasti soittamaan Ruotsin verotoimistoon Tukholmaan ja sitä kautta saisin biologisten vanhemmista tarkempia tietoja. Salon maistraatin asiakaspalvelija antoi jopa tarvittavat puhelinnumerot Ruotsin verotoimistoon.
Useamman soittokerran ja monen pitkän jonotusminuutin jälkeen sain Ruotsin verotoimistosta kiinni henkilön kuka osasi puhua englantia. Muutama aikaisempi virkailija oli joko ”lyönyt luurin korvaan” tai sitten oli laittanut minut takaisin jonoon koska ei osannut puhua englantia. Oma ruotsin kielen taitoni ei riitä tällaisen asian hoitamiseen ruotsiksi. Osasin kyllä esitellä itseni ruotsiksi ja kysyä virkailijaa kuka osaisi palvella minua englanniksi.
Ruotsin verotoimistosta löytyi virkailija, kuka puhui selkeää englantia ja oli todella asiakaspalvelukykyinen. Kerroin hänelle asiani ja annoin etsimieni henkilöiden nimet sekä syntymäajat. Tämän jälkeen kului muutamia minuutteja niin sain faksilla kaikki tarvitsemani tiedot Ruotsin verottajalta.
Ruotsista saamieni tietojen perusteella sain selville äitini biologisen äidin nykyisen sukunimen sekä tiedot hänen lapsistaan syntymäaikoineen. Löysin myös äitini biologisen isän myös Ruotsista. Biologisella isällä ei, omien sanojensa mukaan, ole enää mitään asiaa Suomeen. Hän ei halua keskustella suomalaisten kanssa.
Kävi myös ilmi, että äidilläni on kolme sisarusta – yksi pikkusisko ja kaksi pikkuveljeä. Äitini oli vuosien aikana puhunut, että hänellä mahdollisesti saattaisi olla veli. Näin hänen ottoäitinsä oli hänelle puhunut. Tämä seikka tuli nyt varmistettua.
Kokeilin kepillä jäätä ja soitin 020202-numeropalveluun. Sieltä sain äidin pikkuveljen (enoni) yhteystiedot. Soitin enolleni. Aluksi hän oli kuin ”puulla päähän lyötynä” eikä ymmärtänyt, että kuka olin ja miksi soitin. Lopultakin hänelle selvisi, että hänellä on sisko josta kukaan ei ollut ikinä puhunut.
Viime sunnuntaina äitini tapasi hänen biologisen äidin, yhden veljensä sekä hänen vaimonsa, siskonsa tyttären sekä hänen miehensä. Minä tapasi kolmannen mummini, kolmannen enoni ja uuden serkkuni sekä tietysti heidän puolisonsa/kumppaninsa.
Sain myös uudelta mummiltani kuulla, että olemme verisukua taiteilijasuku Haloselle; mm. taidemaalari Pekka Haloselle sekä kuvanveistäjä Eemil Haloselle. Nyt lähden sitten tutkimaan yhteyttäni näihin kahteen suomalaiseen taiteilijaan.
Viime sunnuntaina sain myös kuulla, että toinen äitini veljistä on kuollut Yhdysvalloissa epäselvässä tilanteessa 1980-luvun alkupuolella. Tarkoituksenani on selvittää tätä hieman tarkemmaksi. Ehkä myös tuota ”suolistosairautta” voisin ’kuulostella’ tarkemmin.
Maanantaina kävin uudestaan Salon maistraatissa. Tällöin sain selville, että äidillä on myös siskopuoli. Biologinen isä on sama mutta äiti on isän uudesta avioliitosta. Tätä sukuhaaraa en ole ajatellut vielä lähteä tutkimaan. Jäljet johtavat heti alusta lähtien ulkomaille.
Nyt kun olen hieman aloittanut sukututkimusharrastustani, niin olen tähän asti oppinut että Suomessa on todella paljon julkisia asiakirjoja. Niitä tarvitsevien pitää vain osata pyytää niitä oikeasta paikasta.