Lyhyt tarina viitaten Murphyn lakiin. Ei, en ole peruspessimisti enkä haluakaan olla.

Mun ja työkaverini reissu Englantiin oli täynnä erilaisia sattumia. Ne nyt jälkeenpäin vain naurattavat.

Turun lentoasemalla:

Reissu alkoi Turun lentoasemalta, josta meiltä oli ensimmäinen lento Helsinkiin. Lento oli aikataulun mukaisesti tarkoitus lähteä klo 14:25 ja olisimme Helsingissä n. klo 15:00.

Lähtöselvityksessä virkailija kertoi, että lento olisi myöhässä n. 12 min. Helsingissä olevan huonon sään takia.

Päästyämme koneeseen kapteeni kuulutti, että joudumme odottelemaan koneessa lähtölupaa vielä 25 minuuttia.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla:

Lento saapui Helsinki-Vantaalle ”hieman” myöhässä.

Lento ei saapunut portille vaan se jäi stand’ille, josta meidän vietiin linja-autolla kotimaan terminaaliin. Onneksi linja-auto oli jo valmiiksi odottamassa eikä sitä tarvinnut koneessa odottaa. Linja-autossa matkalla kotimaan terminaaliin katsoin kelloa; 15:35.

Meillä olisi 25 min. aikaa jatkolennolle.

Työkaverilleni oli tilattu edellisellä viikolla passi odottamaan lentoasemalle liikkuvan poliisin toimistoon. Passi piti tilata lentoasemalle, koska sitä ei oltaisi enää ehditty toimittamaan paikalliselle poliisiasemalle. Liikkuvan poliisin toimisto on ulkomaan terminaalin kauimmaisessa päässä.

Me juostiin sisäkautta koti- ja ulkomaan terminaalien läpi. Matkan aikana ehdin sitomaan kengän nauhat, katsomaan jatkolennon lähtöportin että toteamaan että jatkolento oli todellakin ajallaan (perkele).

Juostiin ulkomaan terminaalin 2-aulasta ulos ja lasikatoksen alla poliisin toimistolle. Kun oltiin poliisin toimistossa, niin kello oli 15:42.

Meillä olisi 18 min. aikaa ehtiä jatkolennolle.

Poliisin toimistossa oli kaksi virkailijaa paikalla. Toinen virkailija käveli ympäri toimistoa ja näytti ihan siltä ettei hänellä olisi mitään järkevää tekemistä. Toinen puhui puhelimessa.

Puheen perusteella asia ei todellakaan ollut tärkeä vaan sellaista kahvipöytäjutustelua, jonka olisi voinut tehdä silloinkin kun ei olisi ollut asiakkaita odottamassa. Puhelun lopettamisella ei tuntunut olevan kiirettä. Meitä ennen oli yksi asiakas. Onneksi hänen asiansa ei ollut pitkä, koska hän oli vain tullut tapaamaan jotakuta.

Työkaverini sai passin ja juoksu kohti ulkomaan terminaalia alkoi.

Koska olimme poistuneet lentoasemalta, niin meidän piti mennä uudestaan ulkomaan terminaalissa turvatarkastuksen läpi. Turvatarkastuksessa oli hieman jonoa. Kun pääsimme turvatarkastuksesta läpi, niin klo oli 15:55.

Meillä olisi 5 min. aikaa ehtiä jatkolennolle.

Turvatarkastuksesta päästyämme meitä aloitettiinkin jo kuuluttamaan: ”Matkustajat Hakala ja Huotari matkalla Lontooseen…”. Lähtöportti olisi ulkomaan terminaalin kauimmaisessa päässä passintarkastuksen jälkeen.

Passintarkastuksesta päästiin nopeasti läpi ja juoksu jatkui. Odotusalueella oli todella paljon ihmisiä ja lähtöportti oli alakerroksessa josta olisi bussikuljetus lentokoneelle. Liukuportaissa oli paljon vanhoja ihmisiä joten piti vain odottaa että pääsisi alakertaan.

Kenttävirkailija oli jo sulkenut portin ja oli menossa antamaan linja-autolle luvan lähteä koneelle kun me päästiin portille. Toinen virkailija huusi hänelle: ”Odota, tässä ovat nämä kadoksissa olleet…” Me jouduttiin vielä kuuntelemaan kenttävirkailijalta hieman suunsoittoa: ”Kaikki Turun lennolta tulleet ovat jo koneessa. Jos olisitte tulleet 15 sekuntia myöhemmin…” Siihen oli helppo kuitata: ”Sittenhän ei tullut edes kiire”, jolloin virkailijan naamasta näki että hän veti sillä samalla hetkellä herneet molempiin sieraimiinsa. Mä kyllä sanoin hänelle: ”…että pitihän työkaverille passikin saada.”

Me ehdittiin bussiin ja päästiin lennolle.

Heathrow’n-lentoasemalla:

Lento meni hyvin. Kone ei ollut edes täynnä ja voitiin työkaverin kanssa istua 3-hengen penkissä kahdestaan. Lento saapui Lontoon Heathrowille aikataulun mukaisesti.

Kun alettiin odottamaan matkatavaroitamme, niin niitä ei tullutkaan.

Mentiin selvittämään asiaa British Airways’in tulopalveluun. Kävi ilmi, että matkatavarat ovat löytyneet ja olivat jääneet Helsinkiin. Lupasivat toimittaa ne seuraavalla koneella joka lähtisi muutaman tunnin kuluttua. Laukut toimitettaisiin meille suoraan hotelliin vielä saman illan aikana.

Saatiin British Airways’in ”With Compliments”-selviytymispakkaus, jolla pitäisi pärjätä siihen asti kun omat matkatavarat saapuisivat. Selviytymispakkaus sisälsi nämä tarvikkeet:

• valkoinen t-paita. Oli juuri sopivan kokoinen.
• Body lotion; 30 ml.
• Rasier creme; 10 ml.
• Conditioner; 30 ml.
• Shampoo; 30 ml.
• Roll on -deodorant; 10 ml.
• Bath & Shower Gel; 30 ml.
• Kampa
• Hammasharja + hammastahnaa kahteen pesukertaan
• Partahöylä

Farnborough:

Kyllä tuosta selviytymispakkausta oli hyötyä eikä ne minusta mitään huonolaatuisia tuotteita olleet – mitä niitä testailin.

Matkatavaroita ei ollut illan ja yön aikana tuotu hotelliin joten soitin seuraavana aamuna British Airways’in palvelunumeroon. Numerosta kerrottiin, että matkatavarat ovat saapuneet hotelliin ja tuotaisiin saman päivän aikana.

Aamulla toimistolle taksille ajellessa sain kuulla taksinkuljettajalta, että se seuraavan Lontoon lennon koneen moottori oli hajonnut Helsinkiin ja kone oli myöhästynyt muutaman tunnin.

Työpäivän jälkeen lähdettiin toimistolta suoraan Lontooseen ja yöllä Lontoosta takaisin hotellille tultaessa matkatavarat odottivat hotellihuoneessa. Vielä jopa ihan ehjänä.

….

Heathrow’n-lentoasemalla:

Kotimatka alkoi keskiviikkona työpäivän jälkeen.

Lontoon Heathrow’ilta lähtevä kone oli n. 20-30 min. myöhässä, jonka takia me tultaisiin myöhästymään Helsingistä lähtevältä jatkolennolta Turkuun.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla:

Turun jatkolento ei voinut odottaa meitä, joten Helsingistä lähdettiin tilataksilla (Finnairin kustannuksella) matalalentona kohti Turkua.

Salo:

Olin kotona n. 01:45 – eli n. tunnin myöhemmin kuin jos kaikki lennot olisivat olleet ajallaan.

Otin muutamia kuvia Lontoossa kamerakännykällä. Kuvat löytyvät mun Lifeblogista.