Tommi meni Emmin kanssa suutariin viemään kenkiään korjattavaksi.

Tervetuliaisiksi Tommi sanoi hiukan rempseästi: ”Suutari, räätäli, pikipöksy Pietari”.

Onneksi kenkien vastaanottaja oli nainen eikä hän pahastunut Tommin tervehdyksestä.

Tommi Emmille: ”Tommin sydäntä koskee, Tommi on syönyt voita.”

Tommi oli äidin, isän, papan, Kaino-tädin ja Särkijärveläisten kanssa Seutulan lentoasemalla vastaanottamassa Elina-tätiä. Illalla Tommi kehui Emmille:”Lensin lentokoneella (vaikka näki vain lentokoneita)”. Myöhemmistä tekemisistään Tommi kehui:”Juoksin Elina-tädin syliin (niin tapahtuikin Kaino-tädin luona)”.

Emmi, Pappa ja Tommi olivat mökillä ja siinä hiekkalaatikolla Emmi kuuli Tommin ensi kerran kiroavan. ”Perkele”, tuli Tommin suusta. Emmi kauhistui ja ryhtyi kuulustelemaan mistä Tommi oli kuullut noin pahan sanan. Selvisihän se, mutta jää asia tässä selvittämättä.

Emmi oli lähdössä aamulla Tommin kanssa Emmin ja Papan kotiin ja Emmi laitteli myssyään ja hiuksiaan kuntoon. Tommi katseli vieressä ja kun Emmi aikoi lopettaa homman, niin Tommi huomautti asiantuntijana:”huulet jah”.

”Me tulemme taas”, niinhän ne tukkipojat lauloivat. Samanlaista rempseyttä oli Tommissakin, kunhan Emmin viemänä meni puistoon puistotädin katraaseen.

Jo etäältä kuului Tommin huuto:”Puistotäti, puistotäti (niin että täältä me tullaan)”. Pani se huuto ihmiset kadulla hymyilemään. Ja sitten kun päästiin lähellejoukkoa, niin siitten kajahti:”Hei pojat!”