Aihearkisto: Matkalla

Finnair korvasi rikkoutuneen matkalaukun

Tämän viikon tiistaina sain lopultakin viestin Finnairin asiakaspalautteista, että he korvaavat Tukholman paluulennolla hajonneen matkalaukun. Finnair korvasi matkalaukun täysimääräisenä. :-)

Tapaa, jolla Finnair kommunikoi tämän, en ole törmännyt muissa yrityksissä. Tapa on mielestäni hyvä vaikkakin hieman monimutkainen.

He lähettivät minulle sähköpostin:

Hyvä Tommi Hakala

Olemme vastanneet palautteeseenne tapausnumerolla
1-234567890.
Tästä linkistä saatte tarkempaa tietoa.

http://www.finnair.com/finnaircom/wps/portal/Redirector?target=Finnair.Travel.FccFeedbackQueryPage&locale=fi_FI


Tähän sähköpostiviestiin ei voi vastata.

Ystävällisin terveisin
Finnair Oyj
Asiakaspalautteet

Kun linkin takaa aukeavalle webbisivulle laittaa tapausnumeron ja oman nimensä niin saa lopullisen vastauksen. Vastaukseen voi jopa antaa sivun kautta vastineen.

Nyt on rahat tulleet tilille ja mieli on tyytyväinen.

Kadonneet Finnair Plus- pisteet löytyivät

Matkustin toukokuun alkupuolella Dallasista New Yorkin kautta kotiin. Aikaisemmin kirjoitinkin Finnairin huonosta asiakaspalvelusta.

Syyskuussa soitin jälkeen kerran Finnairin asiakaspalveluun, kun luvattuja Plus-pisteitä ei ollut vieläkään tullut mun tilille.

Puhelun aikana kävi ilmi, että puuttuvat pisteet voidaankin melkein välittömästi laittaa matkustajan tilille. Ei tarvitsekaan odottaa kuittausta American Airlinesilta. Lopulta sain pisteet.

Ensin mun annettiin odottaa n. 4 kk ihan turhaan kun asia voitiin korjata n. 30 minuutissa. Mielestä tämä ei ole hyvää asiakaspalvelua. Voin sanoa, että Finnair Plussan asiakaspalvelu pisti vihaksi.

Olen tämän asiakaspalveluepisodin jälkeen katsonut hieman tarkemmin, että millä lentoyhtiöllä lennän. Finnair ei näköjään enää osaa kunnialla hoitaa asiakaspalveluaan.

Missä on asiakaspalvelu, Finnair Plus?

Viimeisen vuoden aikana on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus joutua tappelemaan puuttuvista Finnair Plus -pisteistä Finnair Plus -asiakaspalvelun kanssa.

Tänään oli viimeisin tapaus.

Multa puuttui lentopisteitä 5.5.2008 matkustelulta Dallas – New York -väliltä. Soitin Finnair Plus -asiakaspalveluun ja kysyin pisteiden puuttumisen syytä. Ei siihen osattu sanoa mitään vaikka olin tarjonnut Finnair Plus -korttiani Dallasista lähtiessäni.

Sen jälkeen pyysin saada Finnair Plus -pisteporukan sähköpostiosoitetta, jotta olisin voinut lähettää heille mun elektronisen lipun ja korjata asian. Ei annettu sähköpostiosoitetta. Edellisessä vastaavassa tilanteessa sain sähköpostiosoitteen, jotta ongelma voitiin korjata nopeasti ja asiakasystävällisesti. Nyt sähköpostiosoitetta ei ollut antaa.

Tällä kerralla tilanne monimutkaistui ja sain uusia, erilaisia, tietoja puhelun aikana. Ensiksi ei löytynyt lippuja ja mun olisi pitänyt alkaa lähettelemään boarding pass’in tarkistuspalat. Enää ei olisikaan riittänyt elektronisen lipun lähetys.

Pyysin saada puhua asiakaspalvelijan esimiehen kanssa, koska oletin että hänellä on se viimeisin ja oikea tieto. Asiakaspalvelijahan voi olla jopa kesätyöntekijä.

Esimies ei halunnut tulla puhelimeen, koska ”asia ei vaadi esimiestaitoja ja on itsestään selvyys”. Tämän jälkeen heidän koneelta löytyikin kaikki tarvittavat tiedot ja mun ei tarvitse tehdä asialle itse yhtään mitään. Miksi eivät tarkistaneet tätä etukäteen vaan asia meni sellaiseksi jankuttamiseksi?

Mulle tuli heti mieleen, että esimies taisi olla aikamoinen törppö. Jos asiakas pyytää saada puhua esimiehen kanssa, että asia tulee helposti hoidettua niin miksi esimies piiloutuu asiakaspalvelijan selän taakse?

Mun mielestä tällainen on huonoa asiakaspalvelua.

Itse olen työssäni esimiesasemassa ja jos joku mun tiimiläinen tulee sanomaan, että asiakas/yhteistyökumppani haluaa puhua mun kanssa, niin ilman muuta otan asiakkaaseen/yhteistyökumppaniin yhteyttä ja selvitän asian.

Muutenkin tuo Finnair Plus -asiakaspalvelu on mennyt vuosi vuodelta huonompaan suuntaan. Onko se asiakaspalvelu ulkoistettu jollekin firmalle vai miksi sieltä saa nykyään niin paskaa asiakaspalvelua?

Dallas, Texas

Lähdin viime sunnuntaina työreissuun Dallasiin.

Ensimmäinen etappi oli Helsingistä New Yorkin JFK:n kentälle. Lentomatka kesti 7.5 tuntia. Oikeastaan se meni ihan mukavasti. Istuin kanadalaispariskunnan kanssa. Kieltämättä tuli kyllä heti mieleen se South Parkissa ollut biisi:”Blame Canada”.

New Yorkissa oli koneen vaihto. Dallasin lento oli loppujen lopuksi jopa 4 tuntia myöhässä saapuessaan New Yorkiin.

Lento Dallasiin olikin yhtä tuskaa.

Siihen mennessä olin ollut reissussa jo yli kellon ympäri ja väsymys alkoi painamaan. Jenkkilän päällä oli mahtavat ukkosmyrskyt ja lentokone heilui ja tärisi n. kaksi tuntia melkein yhteenmenoon. Kieltämättä meinasi aikaisemman lennon ruuat tulla ylös. Hikeä alkoi otsalle pukkaamaan, mutta onneksi lentokapteeni kuulutti: ”Laskeudumme Dallasiin n. 10 min. kuuluttua”. Teki mieli nousta penkistä ja huutaa:”YES!” mutta piti olla huutamatta ettei tullut oksennus.

Olin Dallasissa niin väsynyt, että hyppäsin kentältä suoraan taksiin ja ajoin hotelliin nukkumaan. Seuraavana aamuna hain vuokra-auton käyttöön.

Lauantaina kävin ajelemassa Dallasin keskustassa ja etsin Hard Rock Cafe -kauppaa. Googletin osoitteen mutta osoite oli vanha, koska löytyi vain maahan kaivettu iso monttu. Siinä oli joskus ollut Hard Rock Cafe -kauppa, koska valomainoksen jäännökset löytyivät sekä tähdetkin näyttivät joskus kadulla olleen.

Olisin halunnut Dallasin keskustasta ostaa pizza-slicen sekä juoman. Eivät suostuneet enää myymään, kun lounasaika oli ohi. Enkä huvittanut ostaa ihan koko pizzaa.

Eilen kävin ensimmäistä kertaa elämässäni baseball-pelissä; Texas Rangers vs. Minnesota Twins. Peli päättyi Texas Rangers’ien hyväksi 10-0. Todella hieno kokemus!

Tämän reissun aikana olisi vielä tarkoitus käydä mm. Dallas -tv-sarjan  ’Southfork’-ranchillä sekä rodeossa. En aio kyllä itse ratsastaa härällä.

Olen laittanut valokuvablogiini muutamia kuvia.

Englannin reissu – kun voi mennä pieleen..

Lyhyt tarina viitaten Murphyn lakiin. Ei, en ole peruspessimisti enkä haluakaan olla.

Mun ja työkaverini reissu Englantiin oli täynnä erilaisia sattumia. Ne nyt jälkeenpäin vain naurattavat.

Turun lentoasemalla:

Reissu alkoi Turun lentoasemalta, josta meiltä oli ensimmäinen lento Helsinkiin. Lento oli aikataulun mukaisesti tarkoitus lähteä klo 14:25 ja olisimme Helsingissä n. klo 15:00.

Lähtöselvityksessä virkailija kertoi, että lento olisi myöhässä n. 12 min. Helsingissä olevan huonon sään takia.

Päästyämme koneeseen kapteeni kuulutti, että joudumme odottelemaan koneessa lähtölupaa vielä 25 minuuttia.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla:

Lento saapui Helsinki-Vantaalle ”hieman” myöhässä.

Lento ei saapunut portille vaan se jäi stand’ille, josta meidän vietiin linja-autolla kotimaan terminaaliin. Onneksi linja-auto oli jo valmiiksi odottamassa eikä sitä tarvinnut koneessa odottaa. Linja-autossa matkalla kotimaan terminaaliin katsoin kelloa; 15:35.

Meillä olisi 25 min. aikaa jatkolennolle.

Työkaverilleni oli tilattu edellisellä viikolla passi odottamaan lentoasemalle liikkuvan poliisin toimistoon. Passi piti tilata lentoasemalle, koska sitä ei oltaisi enää ehditty toimittamaan paikalliselle poliisiasemalle. Liikkuvan poliisin toimisto on ulkomaan terminaalin kauimmaisessa päässä.

Me juostiin sisäkautta koti- ja ulkomaan terminaalien läpi. Matkan aikana ehdin sitomaan kengän nauhat, katsomaan jatkolennon lähtöportin että toteamaan että jatkolento oli todellakin ajallaan (perkele).

Juostiin ulkomaan terminaalin 2-aulasta ulos ja lasikatoksen alla poliisin toimistolle. Kun oltiin poliisin toimistossa, niin kello oli 15:42.

Meillä olisi 18 min. aikaa ehtiä jatkolennolle.

Poliisin toimistossa oli kaksi virkailijaa paikalla. Toinen virkailija käveli ympäri toimistoa ja näytti ihan siltä ettei hänellä olisi mitään järkevää tekemistä. Toinen puhui puhelimessa.

Puheen perusteella asia ei todellakaan ollut tärkeä vaan sellaista kahvipöytäjutustelua, jonka olisi voinut tehdä silloinkin kun ei olisi ollut asiakkaita odottamassa. Puhelun lopettamisella ei tuntunut olevan kiirettä. Meitä ennen oli yksi asiakas. Onneksi hänen asiansa ei ollut pitkä, koska hän oli vain tullut tapaamaan jotakuta.

Työkaverini sai passin ja juoksu kohti ulkomaan terminaalia alkoi.

Koska olimme poistuneet lentoasemalta, niin meidän piti mennä uudestaan ulkomaan terminaalissa turvatarkastuksen läpi. Turvatarkastuksessa oli hieman jonoa. Kun pääsimme turvatarkastuksesta läpi, niin klo oli 15:55.

Meillä olisi 5 min. aikaa ehtiä jatkolennolle.

Turvatarkastuksesta päästyämme meitä aloitettiinkin jo kuuluttamaan: ”Matkustajat Hakala ja Huotari matkalla Lontooseen…”. Lähtöportti olisi ulkomaan terminaalin kauimmaisessa päässä passintarkastuksen jälkeen.

Passintarkastuksesta päästiin nopeasti läpi ja juoksu jatkui. Odotusalueella oli todella paljon ihmisiä ja lähtöportti oli alakerroksessa josta olisi bussikuljetus lentokoneelle. Liukuportaissa oli paljon vanhoja ihmisiä joten piti vain odottaa että pääsisi alakertaan.

Kenttävirkailija oli jo sulkenut portin ja oli menossa antamaan linja-autolle luvan lähteä koneelle kun me päästiin portille. Toinen virkailija huusi hänelle: ”Odota, tässä ovat nämä kadoksissa olleet…” Me jouduttiin vielä kuuntelemaan kenttävirkailijalta hieman suunsoittoa: ”Kaikki Turun lennolta tulleet ovat jo koneessa. Jos olisitte tulleet 15 sekuntia myöhemmin…” Siihen oli helppo kuitata: ”Sittenhän ei tullut edes kiire”, jolloin virkailijan naamasta näki että hän veti sillä samalla hetkellä herneet molempiin sieraimiinsa. Mä kyllä sanoin hänelle: ”…että pitihän työkaverille passikin saada.”

Me ehdittiin bussiin ja päästiin lennolle.

Heathrow’n-lentoasemalla:

Lento meni hyvin. Kone ei ollut edes täynnä ja voitiin työkaverin kanssa istua 3-hengen penkissä kahdestaan. Lento saapui Lontoon Heathrowille aikataulun mukaisesti.

Kun alettiin odottamaan matkatavaroitamme, niin niitä ei tullutkaan.

Mentiin selvittämään asiaa British Airways’in tulopalveluun. Kävi ilmi, että matkatavarat ovat löytyneet ja olivat jääneet Helsinkiin. Lupasivat toimittaa ne seuraavalla koneella joka lähtisi muutaman tunnin kuluttua. Laukut toimitettaisiin meille suoraan hotelliin vielä saman illan aikana.

Saatiin British Airways’in ”With Compliments”-selviytymispakkaus, jolla pitäisi pärjätä siihen asti kun omat matkatavarat saapuisivat. Selviytymispakkaus sisälsi nämä tarvikkeet:

  • valkoinen t-paita. Oli juuri sopivan kokoinen.
  • Body lotion; 30 ml.
  • Rasier creme; 10 ml.
  • Conditioner; 30 ml.
  • Shampoo; 30 ml.
  • Roll on -deodorant; 10 ml.
  • Bath & Shower Gel; 30 ml.
  • Kampa
  • Hammasharja + hammastahnaa kahteen pesukertaan
  • Partahöylä

Farnborough:

Kyllä tuosta selviytymispakkausta oli hyötyä eikä ne minusta mitään huonolaatuisia tuotteita olleet – mitä niitä testailin.

Matkatavaroita ei ollut illan ja yön aikana tuotu hotelliin joten soitin seuraavana aamuna British Airways’in palvelunumeroon. Numerosta kerrottiin, että matkatavarat ovat saapuneet hotelliin ja tuotaisiin saman päivän aikana.

Aamulla toimistolle taksille ajellessa sain kuulla taksinkuljettajalta, että se seuraavan Lontoon lennon koneen moottori oli hajonnut Helsinkiin ja kone oli myöhästynyt muutaman tunnin.

Työpäivän jälkeen lähdettiin toimistolta suoraan Lontooseen ja yöllä Lontoosta takaisin hotellille tultaessa matkatavarat odottivat hotellihuoneessa. Vielä jopa ihan ehjänä.

….

Heathrow’n-lentoasemalla:

Kotimatka alkoi keskiviikkona työpäivän jälkeen.

Lontoon Heathrow’ilta lähtevä kone oli n. 20-30 min. myöhässä, jonka takia me tultaisiin myöhästymään Helsingistä lähtevältä jatkolennolta Turkuun.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla:

Turun jatkolento ei voinut odottaa meitä, joten Helsingistä lähdettiin tilataksilla (Finnairin kustannuksella) matalalentona kohti Turkua.

Salo:

Olin kotona n. 01:45 – eli n. tunnin myöhemmin kuin jos kaikki lennot olisivat olleet ajallaan.

Otin muutamia kuvia Lontoossa kamerakännykällä. Kuvat löytyvät mun Lifeblogista.

Takaisin Suomessa

Palasin San Diegon reissulta Kaliforniasta aamulla 16. lokakuuta. Lennot kotiinpäin menivät paljon paremmin kuin mitä Jenkkilän suuntaan mennessä. En edes kärsinyt jet lagista.

Helsinki-Vantaan lentoaseman tullissa mun laukut läpivalaistiin ja kysyttiin, että ”onko mulla lääkkeitä mukana?” Vaikka kävin Meksikossa ja siellä paikallisia, turisteille tarkoitettuja, apteekkeja joka kadun kulmassa niin en ostanut mitään lääkkeitä. Eräs kaverini oli kyllä pyytänyt tuomaan hänelle viagraa kuulemma ’huvittelukäyttöön’. En oikein luota Meksikon viagran laatuun. Siellähän myytiin nestemäistäkin viagraa. Taisi olla vain värjättyä vettä?

Tullivirkailija myös oli kiinnostunut että kuinka monella eurolla mulla on tuliaisia. Mulla oli laukussa yksi iPod touch sekä yksi uusi iPod nano. Molemmat olivat tuotteen alkuperäispakkauksissa. Näistä tullivirkailija ei näyttänyt olevan kiinnostunut vaikka ne taatusti näkyivät läpivalaisussa.

Pääsin tullista ongelmitta läpi jatkamaan kotimatkaa.

Mitä San Diegon reissusta jäi käteen?

Käytiin Miramarin lentonäytöksessä  katsomassa Jenkkilänilmavoimien ylpeyden, Thunderbirds’ien, lentonäytöksen. (Linkit ovat YouTubeen josta löytyy videoita Miramarin lentonäytökseen.)

Käytiin Los Angelesissa; Hollywoodissa, Beverly Hillsissä, Universal Studiosin ostoskadulla sekä ”kadonneen” setäni haudalla Los Angelesissa.

Meksiko-reissu oli aika turhauttava, koska Yhdysvalloista pääsee helposti Meksikoon, mutta kun haluaa takaisin Yhdysvaltoihin niin joutuu todella paljon jonottamaan. Rajalla me jouduttiin jonottamaan n. 1.5 tuntia suurien ruuhkien takia. Tulipahan Tijuanakin nähtyä.

Mielelläni menisin käymään San Diegossa uudestaankin – ja ehkä hieman pidemmäksikin aikaa.

Terveiset San Diegosta

Saavuin kollegan kanssa San Diegoon sunnuntai-iltana n. keskiyön aikoihin. Haettiin vuokra-auto ja hotellille nukkumaan.

Nyt olen ollut useamman päivän täällä lämpimässä Kaliforniassa. Lämpötila on hieman alle +30 astetta ja ilmankosteus on erilainen kuin mitä kesällä Suomessa. Ilma on oikein miellyttävä. Kun aurinko laskee, niin lämpötilakin laskee huomattavasti. T-paidalla tulee kylmä auringon laskettua.

Aluksi moottoritiellä ajaminen hieman pelotti. Kaistoja saattaa olla 5-8 per suunta ja ihmiset ajavat omaa vauhtiaan sekä ohittavat muita autoilijoita sieltä puolen missä sillä hetkellä on tilaa. Vauhtia moottoritiellä on 100-120 km tunnissa. Liittymiäkin on todella paljon sekä moottoritie saattaa jakautua yhtäkkiä kahdeksi eri moottoritieksi.

Onneksi meillä on vuokra-auton mukana myös GPS-laite. Se on kyllä ollut todella tarpeellinen.

Ruuhkissa en ole vielä joutunut olemaan, koska hotellimme on keskustassa. Aamulla ruuhkat ovat keskustaan ja iltapäivällä keskustasta poispäin.

Nyt olen yrittänyt löytää uutta Applen iPod touch -MP3-soitinta. Kävin kokeilemassa sitä Apple Storessa. Käytettävyys on todella mahtava. Harmi että soitin on vain jokapaikasta loppu. Toivottavasti sitä tulee lisää kauppoihin ennenkuin pitää lähteä kotimatkalle.

Olen lähettänyt mun valokuva-blogiin kuvia. Blogi löytyy täältä: www.tommi.net.

Kiireinen lokakuu

Laskeskelin eilen mun työkalenterista, että olen lokakuussa kotona ainoastaan yhdeksän kokonaista päivää. Muuten olen reissussa ympäriinsä.

Lokakuulle on varattuna työmatkoja San Diegoon USA:han, Bangaloreen Intiaan, Ulmiin Saksaan ja Suomen sisällä Vaasaan, Hämeenlinnaan ja pääkaupunkiseudulle.

Tämä kiireinen aika loppuu vasta viikolla 46 (12. marraskuuta). Sitten onkin muutama tavallinen työviikko Suomessa ennen joulukuun viikon Thaimaan reissua. Onneksi Thaimaan reissu onkin lomareissu eikä mikään työmatka.

Vaeltamassa Kuusamossa

Olin syyskuun toisena viikonloppuna (7.-9.9.) Timon ja Petrin kanssa vaeltamassa Kuusamossa. Käytiin kiertämässä Pieni karhunkierros.

Lähdettiin ajelemaan perjantaina iltapäivästä ja oltiin Kuusamossa lauantaina aamuyöstä.

Nukuttiin muutama viisi-kuusi tuntia, syötiin aamupala ja lähdettiin patikoimaan. Kierrettiin yhden päivän aikana melkein koko kierros ja jäätiin yöksi vanhalle myllylle. Kotiinpäin lähdettiin ajelemaan sunnuntaina.

Lähetin reissun varrelta myös kuvan kuvablogiini – www.tommi.net.

Timo osasi kiteyttää koko reissun osuvasti:”Fyysisesti rankka reissu, mutta henkisesti rentouttava”. Reissu oli hyvää vastapainoa raskaalle työlle.