Tänään se alkaa. Onneksi. On sitä jo odoteltukin taas vuoden verran.
Kesäksi on suunnitteilla matkustamista Suomessa ja ulkomailla, hieman tekemättömien kotitöiden tekemistä niin pihalla kuin sisälläkin, mökkeilyä ja ihan vain olemista.
Kesä on ihmisen parasta aikaa – mukaillen Nykäsen Matin kuolematonta lausahdusta.
Joojoo, tiedetään. Tämä on vanha juttu josta kirjoitan. Mun on pitänyt tästä jo pidemmän aikaa kirjoittaa, mutta ei ole ollut vain aikaa kirjoitella blogiin mitään.
Nyt on vuoden paras aika – kesä ja festarit. Toivottavasti festarikansa jaksaisi muistaa edes jollakin tavalla käyttäytyä asiallisesti, kuten Apulannan Toni muistuttaa.
Syy, miksi kirjoitin tämän postauksen on muutamat tässä alkukesästä sattuneet tapaukset.
Ref:
– Iltasanomat.fi (5.6.2007)
– Iltasanomat.fi (5.6.2007)
Ref:
– Stara.fi
– Iltasanomat.fi
Ilta-Sanomien tekemän hömppähömppä-tutkimuksen mukaan vessapaperi ei kaupoista lopu.
Tutkimuksen perusteella uskallankin ehdottaa, että festareilla jaettaisiin iloiselle osallistujakansalle ilmaisia vessapaperirullia joita he voivat sitten suurempaan vitutukseen heitellä kohti esiintyvää artistia tai muita festariyleisöä. Tämä on taatusti paljon turvallisempi ja ympäristöystävällisempi tapa kuin niiden lasisten kaljapullojen heittely.
Serla ja Lambi – tässä on teille uusi sponsoroitava kohde.
Iloista Juhannusta.
Kuva: Henrik Karlsson.
Eilen oli ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Kyllä oli kiirettä – kuten etukäteen arvelinkin.
Oli kaksi palaveria pidettävänä. Toisen palaverin aikana katkesi verkkoyhteyskin joka toi lisää turhautumista ja asioiden käsittelyn hidastumista. Lounastaukoa en ehtinyt pitämään.
Illalla tuli käytyä Turussa katsomassa uutta, käytettyä, Audia. Ilmoituksessa oli ilmoitettu km-määräksi 55.000 km mutta mittarissa olikin jopa 65.000 km. Ikävä yllätys.
Viimeisenä lomaviikonloppuna olin Tuomaksen kanssa mökillä Viralassa. Lauantaina myös nähtiin Hämeenlinnan torilla Katti Matikainen. Tuomas ei uskaltanut mennä kissan kanssa samaan kuvaan.
Mölkky, tuo kesäinen hiekkakenttien puupääpeli.
On se ihanaa, että on kesää vielä jäljellä.
Tänään oli Salon iltatorilla esiintymässä Popeda. Popeda soitti, onneksi, paljon niitä vanhoja biisejään ’80-luvulta. Aivan loistava setti.
Vanha Popeda-fanina on todella hienoa huomata, että salolaiset jaksavat innostua Popedasta.
Kaikki parkkipaikat oli viety muutaman kilometrin säteellä. Jopa Plazan parkkihallikin oli ihan täynnä – mitä se ei yleensäkään ole. Taisi olla tämän kesän ennätys väkimäärässä? Ei nuo humppaorkesterit todellakaan vedä noin paljon porukkaa iltatorilla kuin suomalainen rokkibändi.
Siellä oli tori aivan täynnä porukkaa. Liikkuminen oli todella hidasta. Piti mennä porukan mukana.
Ostin torilta 3 litraa ”melko lihaisia” herneitä, litran pistaasipähkinöitä ja kasan klassikko-DVD-leffoja.
Kyllä yöllä taas peitto heiluu puolen metrin korkeudessa, kun olen syönyt nämä 3 litraa aika nopeasti. Näihin herneisiin tulee himo.
Tuli pitkästä aikaa käytyä Puuhamaassa.
Muistelisin, että viimeksi kävinkin siellä mummun kanssa joskus vuonna 1984. Kyllä paikka oli kasvanut, kehittynyt ja uudistunut. Kyllä siellä muutama tuttu laite myös oli, jotka olivat jo viime kerrallakin.
Tänä vuonna oltiin liikkeellä Ilona, Tiinan ja Tuomaksen kanssa. Myös naapurin Timo perheineen oli Puuhamaassa käymässä.
Katselin laitteita ja vempaimia hieman toisesta näkökulmasta kuin silloin yli 20 vuotta sitten. Kyllä laitteiden turvallisuuteen sekä yleensäkin viihtyvyyteen on panostettu. Myöskin käytettävät laitteet olivat ehjiä ja hyvässä kunnossa. Ainoa asia, joka jäi harmittamaan, oli pelihallin pöytäkiekon puuttuva kiekko. Joku oli onnistunut se hävittämään. Pöytäkiekkoa olisi tehnyt mieli pelata.
Ihmiset olivat iloisia ja ystävällisiä. Vaikka toisinaan jonoja syntyikin niin kaikki jaksoivat jonottaa rauhallisesti ilman ylimääräistä napinaa.
Ruoka oli hyvää. Siellä oli seisovapöytä sekä buffet-pikaruokabaari, josta sai hampurilaisia, ranskalaisia, kebabbia yms. pikaruokaa. Hinnat olivat korkeat – kuten arvata saattaa. Seisovapöytä oli 10 EUR henkilöltä ja buffet-pikaruokabaarissa oli myös hieman tavallista korkeammat hinnat.
Kivasti siellä koko päivä meni. Tultiin Puuhamaahan joskus klo 12-13 aikoihin ja kotiinpäin piti lähteä jo klo 19 aikoihin.
Kylläpä rikkaruohojen kitkeminen on terapeuttista hommaa – ja edullista sellaista. Pääsee miettimään omia ajatuksiaan ihan rauhassa. Löysinpä jopa uuden pienen kukkapuskan niiden kaikkien heinien seasta.
Tulisikohan minusta isona hortonomi?
Kävin Ruisrockissa vain yhtenä päivänä – sunnuntaina. Ilma oli mitä mainioin. Aurinko paistoi ja hellettä piti. Nenä ja otsa paloivat. Otsassa on selkeä valkoinen raja kun mulla oli ”rätti” päässä välttääkseni auringonpistoksen.
Nämä bändit kuunneltua:
Odoteltiin Ilonan kanssa Timoa Turun linja-autoasemalla.