Kaverini Ville oli Salossa käymässä ja kävi ostamassa Halikon Pizzamestareilta pizzan sekä mulle kebabin. Tästä syystä hän ei jäänyt niitä paikan päälle syömään.
Kun myyjä kysyi:”Saisiko olla jotakin muutakin?”, niin Ville siihen:”Yksi litran maito mukaan.” Tähän myyjä kommentoi:”Meillä ei myydä maitoa mukaan. Jos haluat maitoa, niin sinun pitää syödä ruuat täällä.”
Kyllä varmasti olutta olisi saanut mukaan mutta ei maitoa. Uudenlaista maitoholi-politiikkaa?
Helsingin Sanomien verkkolehdessä on aivan loistava poliittinen pilapiirtäjä Henrik Karlsson. Nämä hänen yhden tai kahden ruudun sarjakuvat ovat kyllä useasti päivän piristys muuhun Helsingin Sanomien uutisointiin verrattuna.
Helsingin Sanomien uutisointi on mennyt aika huonotasoiseksi. Esim. uutisten taustat ovat nykyään mitä sattuu. Tämä näkyy mm. uutisten perässä olevista keskusteluista.
Joku oli keksinyt käytännöllisen pikkupilan päällystää työkaverinsa Jaguar erivärisillä Post-It -liimalapuilla.
Kuvat löytyivät flickr.com’ista.
Otsikko kuvaa hyvin tämän päivän käyttäytymistä ja asenteita salolaisessa liikenteessä.
Esimerkkinä muutama tapausta lähiajoilta:
Halikon kirkolta päin tuli vanha miespuolinen henkilö punaisella Opel Vectrallaan. Hän liittyi Halikon keskustan liikenneympyröihin ”vanhan miehen oikeudella” jolloin jo liikenneympyrässä olleet autoilijat joutuivat väistämään häntä.
Tämä vanha mies jatkoi matkaansa ajaen nenä kiinni tuulilasissa ja ajovauhtia hänellä oli enintään 30 km/h. Tällä tavoin hän vielä tukki liikenteen kun meitä työmatkalaisia oli enemmänkin tuohon aikaan liikkeellä.
Ainakin autokoulussa minun on opetettu, että kenelläkään ei ole parkkipaikka-alueella etuajo-oikeutta. Olenko saanut ihan väärää informaatiota?Jos olisin halunnut olla röyhkeä, niin tänäänkin olisin saanut aikaiseksi ikävän tilanteen ja ikävän naarmun sinisen Mersun oikeanpuoleiseen kylkeen.
Tässä oli vain muutama esimerkki salolaisesta liikennekulttuurista. Mutta eipä tässä vielä kaikki.
Tämän jälkeen, kun näitä vasemmalta tulijoita on pitänyt ensin väistää, niin kiitokseksi saa ”yhden sormen heilutusta”.
Tämä toimintatapa kuvaa hyvin salolaista liikennekäyttäytymistä: ”Minulla on kallis Mersu. Mitä kaliimpi on minun Mersuni, sitä kusipäisempi saan liikenteessä olla. Minä menen ensin.”
Juice, oikealta nimeltään Pauli Matti Juhani Leskinen, kuoli 24.11.2006.
Mun on siitä lähtien tehnyt mieli kirjoittaa blogiini Juicen kuolemasta jotakin. En vain nyt osaa pukea ajatuksiani sanoiksi.
Katu täytyy askelista
elämä on kuolemista
pane käsi käteen ollaan hiljaa
…
Linkki Ilkka Mattilan Helsingin Sanomissa julkaisema muistokirjoitukseen.
Alkukesästä tuli ostettua Tulikiven takka. Tuli yhtenä päivänä kannettua n. 1400 kg takkakiviä sisälle odottamaan asennusta.
Juhannuksen jälkeen Tulikiven takkamestari asensi takan paikalleen. Hieman alle päivän urakka se oli.
Nyt on viikon verran takkaa lämmitetty pienellä puumäärällä. Tänään siinä voi polttaa vasta ensimmäisen kerran tavallisen puumäärän.
Täytyy sanoa että hyvin puut takassa syttyvät ja palavat. Voin sanoa että olen tyytyväinen ostokseeni.
Talvi sen vielä näyttää että miten takka onnistuu kämppää lämmittämään.
Menin armeijaan Pohjois-Suomen Viestipataljoonaan Ouluun syksyllä 1994. Ehdin olla armeijan harmaissa muutaman viikon ajan ennenkuin hakeuduin siviilipalvelukseen.
Ennen armeijaan menoa mulla oli suuret odotukset palvelusajalta. Suunnitelmissa oli että menen AUKiin ja RUKiin. Nämä ajatukset sitten kariutuivat palvelun keskeyttämiseen.
Keskeyttämisen syytä oli oikean jalan polven tulehtuminen. Polvea särki ympäri vuorokauden ja lääkkeinä sain ”Buranaa naamaan ja Mobilaattia polveen” – näinhän armeija parantaa. Särky ei hellittänyt heti armeijasta päästyäni vaan se vaivasi myös myöhemminkin.
Tulehduksen aiheuttajaa on jälkeenpäin arvailtu. Jopa silloisten kapiaisten puolelta kuulin arvailuja, että särky olisi aiheutunut ns. ”Manne-saappaista”.
Vanha suomalainen hittibändi, Raptori, kiteyttää armeijan touhun hyvin muutamaan säkeistöön:
”Moi, mä oon hippi.”
”Turpa kii, tukka pois, älä ajattele
mene armeijaan. Tottele!
Toteltavaa on vaikka tyhmät komentaa
ja kaverit vieressä katuun oksentaa.
Yks mokaa, kaikkia rangaistaan
sitä kai fasismiksi kutsutaan.
Siin ei tarvii järkee, eikä terävää nuppia
kun suomalainen tekee vihollisesta ketsuppia.
…
”Tule armeijaan me teemme susta miehen.
Älyllinen puoli taitaa jäädä puolitiehen.”
Suomalaisen armeijan toiminnasta kirjoitetaan aika ajoin lehdistössä surkuhupaisen negatiiviseen sävyyn. Yleensä ne uutiset, jotka mä bongaan, ovat aika häpeätahra armeijalle. Päteekö tähänkin sanonta: ”Sitä saa mitä tilaa”?
Menneellä viikolla Helsingin Sanomat uutisoivat Parolan Panssariprikaatissa ilmenneestä simputustapauksesta.
”Liki 700-grammainen murikka annettiin nuorukaiselle, joka oli vastoin kieltoa ottanut vettä vesiastiasta omalla astiallaan.”
Eikö kapiaisille tulleet mieleen kyseenalaistaa omaa toimintaansa, että miksiköhän nuorukainen otti kiellosta huolimatta vettä? Mikäköhän oli tapauksessa takana alokkaan näkökulmasta?
Ja toinen tapaus:
”..40-senttinen Hätilän nuija painoi liki kaksi kiloa. Sen kantajaksi määrättiin alokas, joka unohti leirillä rynnäkkökiväärinsä teltalle.”
Asetta ei saa unohtaa yhtään minnekään. Mutta olikohan rangaistus taas samanarvoinen rikkeen kanssa?
Kuten sanottu:”Tule armeijaan me teemme susta miehen. Älyllinen puoli taitaa jäädä puolitiehen.”
Tällaisia älyttömyyksiä voidaan helposti perustella yhtä älyttömillä perusteilla:”Kurinpidolliset toimenpiteet”.
Mistä lähtien koira on oppinut kuria lyömällä sitä kepillä? Kyllä koira hetkellisesti kuria oppii kun sitä lyödään mutta miten pidemmällä aikavälillä?
Enpä ole päivääkään joutunut katunut että aikanani palvelun keskeytin.
Helsingin Sanomien uutisen luettuna ajattelin, että pitäisiköhän Hämeenlinnan käräjäoikeudesta tilata tämän simputustapauksen pöytäkirjat ja julkaista ne webissä. Jos ehkä silloin edes joku kapiainen heräisi analysoimaan omaan käytöstään ja koulutusmetodeitaan vai onko tämä vain liiallista optimismia?
Pösö lähti vaihtoon ja tilalle tuli vuoden 2004 Volkswagen Passat 2.0 litran koneella. Kyllä on ajaminen aivan erilaista Passatilla kuin Pösöllä. Passatilla saa hyvin tuntuman autoon ja tiehen.
Tänään on ollut taas toimintatäyteinen päivä.
Kävin katsomassa yhtä Audi A4:sta kun on vähän auton vaihtokuumetta. Kävin Riitan kanssa Antoniossa syömässä. Pilkoin takan mukana tulleita trukkilavoja polttopuiksi, kannoin Ilonan kanssa kolme heittomotillista koivuklapia autotalliin ja Tuomaksella oli myös tänään jalkapallopeli. Hävisivät Pahkavuori Barcalle 1-0.
Kyllä touhua ja tohinaa on taas ollut.
Huomenna olisi tarkoitus käydä näöntarkastuksessa kun suunnitelmissa on ostaa uudet silmälasit. Työnantaja maksaa uudet linssit kerran kahdessa vuodessa. Nämä nykyiset lasit ovatkin jo olleet yli kolme vuotta.
Sitten pitäisi lähteä käymään vielä äidin luona Hämeenlinnassa. Kaippa äitikin jotakin hommia keksii tehtäväksi?
Kävinpä tänään ensimmäistä kertaa katsastamassa mun Pösön. Mulla on se viimeinen ”face lift” malli 406’sesta. Tuota uutta Peugeot 407 en ole ajatellut ostaa, koska sen etumaski näyttää pultsarin suulta jossa ei ole hampaita. Eipä tee mieli millään pultsariautolla ajella.
Ajelin Salon A-Katsastus-asemalle. Ei mulla ollut katsastusaikaa varattuna. Ihan hetken mielenjohteesta kävin auton katsastamassa. Kuitenkin se tässä syksyn aikana pitäisi kuitenkin katsastaa.
A-Katsastukselta oli kyllä alkukeväästä kirje tullut kotiin: ”Olemme varanneet sinulle katsastusajan Oulun A-Katsastusasemalle…” Kun Oulusta tuli muutettua pois huhti-toukokuun vaihteessa, niin aikakin jäi käyttämättä.
Täytyy kyllä hyvillä mielin sanoa, että asiakaspalvelu katsastusasemalla on muuttunut huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Onko siinä syynä, että nykyään katsastusasemat ovat yksityistettyjä? Asiakaspalvelu oli asiakaslähtöistä niin konttorin puolella kuin katsastusmiehen toimestakin. Odotusaika katsastukseen oli vain n. 20 min. Ehkä näin loma-aikana oli vähän pulaa katsastusmiehistä? Nykyään katsastusasemalla osataan sanoa ”kiitos”, ”Ole hyvä” ja kysymyksiinkin vastataan ystävällisesti. Toista oli silloin joskus ’80- ja ’90-luvuilla kuin katsastusasemat olivat valtion omistuksessa. Tällöin katsastusmies oli yrmeä kuin hapansilakan juuri syönyt. Näin muistelisin.
Katsastuksen jälkeen selailin A-Katsastus Oy:n webbisivuja. Sieltähän saa nykyään vaikka minkälaista palvelua. Enpä ole katsastusasemien palvelutarjontaan tutustunutkaan pitkään aikaan, kun viimeisestä katsastuskerrasta onkin aikaa jo todella monta vuotta.
Mielellään menen kyllä uudelleen.